R niinkuin runo

Joskus tulee rustailtua runoja. Tosin hyvin harvoin. Runo kun ei tule sillä, että istuu sitä kirjoittamaan, vaan se tulee jos on tullakseen. Junassa istuessa, nukkumaan ruvetessa, autolla ajaessa tai ties missä milloinkin. Tietynlaisen tunnetilan ja hetken se tarvitsee tullakseen sitten muokattavaksi ja kirjoitetuksi talteen. Monesti näen sanat unessa ja on harmillista jos se mielestäni oli hyvä enkä muistakkaan sitä enää herätessä.

Kuura

 

Pilven sihdillä on maisema puuteroitu.

Oksien päällä kimaltaa

kylmän kuohkea kuorrutus.

Viereisellä penkillä

Naisen takki junan naulakossa kertoo näkymätöntä tuoksujen tarinaa.

Aavistus leskeä tai vanhaa miestä.

Pysähtynyttä yksinäisyyttä.

Vaatekaapin viikattujen liinavaatteiden ummehtuneisuutta.

Käsitöitä, ristisanalehtiä ja vanhoja kirjoja.

Liian suureksi yhdelle jäänyttä asuntoa jonka verhoissa asuu ikävä.