Elämänmaku

Mielenkiintoista... facebook, instagram ja watsapp ovat nyt kaatuneet. Minä olen joskus povannut, että koko internetti tulee vielä kaatumaan ja mitä siitä sitten seuraisi maailmanlaajuisesti kun lähes kaikki on siihen kytköksissä. Mailman herruus tulevaisuudessa riippuu varmaan paljolti siitä kuka internettiä pystyy manipuloimaan. Suorastaan pelottava ajatus miten riippuvaisia me olemme internetistä. Itsekin facebookin käyttäjänä tunnen orpoa oloa, kun en nyt pääsekkään sinne postailemaan asioitani. Maalailen piruja seinille ja mietin, että nuo kolme kirjainta, WWW ( World Wide Web) ei ole mikään turvallinen yhdistelmä ihmiskunnan kannalta ja se tullaan vielä näkemään tulevaisuudessa...jos silloin ollaan enää näkemässä. Teknologian kehittymisellä on aina myös pimeämpi puoli.

Kirkkonummen uusi pääkirjasto Fyyri sai arkkitehtuurin finlandia palkinnon. Voittajan valitsi filosofi Esa Saarinen ja rakennuksen pääsuun­nit­te­lijana toimi JKMM Arkkitehdit Oy:n Teemu Kurkela. Aikamoisia monumentteja arkkitehtuuriltaan ovat nuo julkiset rakennukset nykyisin ja nuo kirjastot poikkeavat paljon perinteisestä kirjastoista monenlaisilla muilla toiminnoillaan. Kirjojen lainaamisen lisäksi ne ovat ihmisten kokoontumispaikkoja joissa voi osallistua monenlaisiin tapahtumiin. Fyyrin ulkoinen olemus on massiivinen julkisisivuiltaan ja sisustus on mielestäni onnistunut. Kehotankin googlaamaan Fyyrin ja tutustumaan siitä laitettuja useita kuvia.Tulee mieleen miten suuri ero on maaseutujen kirjastoautoilla ja näillä monumenteilla, vaikka ovathan ne kirjastoautotkin niin kuin kauppa-autotkin kylien asukkaiden kokoontumisessa tärkeitä paikkoja.  Kutsuttiinko kirjastoa muuten joskus lainastoksi? Ilahduttavaa on tietysti, että kirjastoja vielä rakennetaan tässä digimaailmassa jossa

Syksystä ja sen tuomista pakollisista ja pakottomista puuhista on nyt nautittu tarpeeksi ja nyt pitäisi tormistautua taas suunnittelutöihin ja tehdä tekemättömät pois uusien tieltä. Hieman on aloittamisen vaikeutta näiden syyspäivien jälkeen. Työhuone ja piirustuspöytä pitäisi raivata maalauskamoista, jotta pääsee vetelemään viivoja paperille. Olen kyllä jo kaivannut skalatikku- ja naruviivaintyöskentelyä joiden avulla edelleenkin piirrän suunnitelmani. Isohkon omakotitalon sisustuksen ja tilojen päivittäminen on työn alla ja tulossa myös suuren kerrostaloasunnon laajamittaisen muutostyön suunnitelmien tekeminen. Loppuviikko painottuu  hybridi ja etäopetushommiin ja on taas to-pe Helsinkireissu tiedossa.Varasin huoneen koulun lähellä olevasta Folks hotellista. Saa nähdä minkälainen hotelli se on. Jos pysyy suht. edullisena, niin saatan käyttää sijaintinsa vuoksi jatkossakin. Lauantaina on vielä muutama tunti etäopetusta kotiosoitteessa. Noissa työhommissa ja arkisissa askareissa loppu

     R niinkuin runo Joskus tulee rustailtua runoja. Tosin hyvin harvoin. Runo kun ei tule sillä, että istuu sitä kirjoittamaan, vaan se tulee jos on tullakseen. Junassa istuessa, nukkumaan ruvetessa, autolla ajaessa tai ties missä milloinkin. Tietynlaisen tunnetilan ja hetken se tarvitsee tullakseen sitten muokattavaksi ja kirjoitetuksi talteen. Monesti näen sanat unessa ja on harmillista jos se mielestäni oli hyvä enkä muistakkaan sitä enää herätessä. Kuura   Pilven sihdillä on maisema puuteroitu. Oksien päällä kimaltaa kylmän kuohkea kuorrutus. Viereisellä penkillä Naisen takki junan naulakossa kertoo näkymätöntä tuoksujen tarinaa. Aavistus leskeä tai vanhaa miestä. Pysähtynyttä yksinäisyyttä. Vaatekaapin viikattujen liinavaatteiden ummehtuneisuutta. Käsitöitä, ristisanalehtiä ja vanhoja kirjoja. Liian suureksi yhdelle jäänyttä asuntoa jonka verhoissa asuu ikävä.

Matkan varrelta osa harrastuksien tuloksia Kaikenlaista täytyy kokeilla onnistuipa tai ei, mutta se on mielekästä täytettä työn ja kotitöiden lisäksi. Oman tyylin hakemista ja opettelua, öljy- ja akryylimaalausta, akvarellimaalausta, serigrafiaa ja savitöitä. Osa on vielä keskeneräisenä ja odottaa taas inspiraatiota jatkaa.Ylemmässä kuvakollaasissa tänä kesänä mökillä maalattuja öljyväritöitä. Varis seuraavassa kuvassa tuli tehtyä elokuussa Johanna Turusen "Kaupunkivarikset" työpajassa ja Variksen alla serigrafiavedos muutaman vuoden takaa. Kolmannen kollaasin työt olen tehnyt Joensuun Pekkalassa "Taivaanrannan maalarit" ryhmässä. Alimmassa kollaasissa keskeneräinen narri, kesämökin VillaToivolan akvarellipiirros ja Pekkalan kuvanveistokurssilla tehty lintujen juottoallas jossa tuli epäonnistunut betonivalu ja jonka savimuotti oli hienompi.  

Maalaiselämää. Tänään pääsivät uuhet Piiti ja Pimpula sekä pässit Late ja Pate turkeistaan. Saatiin keritsijä Reijolasta kun oma poika ei nyt kiireiltään ehtinyt. Aion ensimmäistä kertaa hyödyntää tuon uuhien villan ja mahdollisesti huovuttaa niistä jotain...kuinkahan siinäkin käy? Seuraava vaihe on ilmeisesti villan pesu. Pimpula on tuo jolla on enemmän valkoista ja toinen on Piiti, Pimpulan äiti. Piiti-mamma oli sellainen emonsa hylkäämä rääpäle kun se tuli meille ja minä syöttelin sitä tuttipullosta neljän tunnin välein muutaman viikon ja kuinka ollakkaan siitä kasvoi hieno uuhi. Pimpula oli ainoa joka selvisi eloon Piitin neljästä vahinkokaritsasta. Late tai Pate, jompi kumpi on Pimpulan isä vaikkeivät ole sitä kumpikaan tunnustaneet. Pässit olivat päiväunilla joten niistä en laittanut tähän kuvaa. Ovat kuitenkin samanvärisiä kuin uuhet, mutta isopäisempiä kuin uuhet. Mies on saanut kerran tuta toisen pässin otsavoiman lonkassaan ja saattaa olla, että pojat löytävätkin itsensä tule